Oven raosta karanneessa valojuovassa tomu tanssitti toistaan, pyöritti ympäri ja työnsi taas kohti pimeyttä. Ei mitään, ei ääniä, ei ketään, vain korvissa hakkaava rytmi, joka kertoi minun olevan elossa.
Koko ruumiini nautti lämmöstä, vaikka varpaat kipristelivät katon rajan kuumuudessa. Nokisen ikkunan takaa pilkotti pala vihreää, tiesin siellä jossain siilin etsivän itselleen syötävää. Istuin alimmalle lauteelle. Shampoo poltti, hieroin sen äkkiä hiuksiini, jotta tunne menisi pois. Kauha puntaroi kuumaa ja kylmää vettä. Ei, halusin sittenkin ulos, uskaltautua vilpoisaan järveen.
Maa oli kylmää. Kivet olivat kylmiä. Vesi oli kylmää. Valutin puroa sormieni välistä, kauhoin muutamia pisaroita päälleni karaistuakseni. Hetkeksi mieleni valtasi syyllisyys.Veisikö hiusteni pesu elämän pieneltä vesikirpulta, olisiko se uhkaksi linnunpoikasille. Otin happea ja sukelsin. Pintaan noustuani haukoin ilmaa kuin olisin juuri oppinut uudelleen hengittämään.
Kävelin takaisin saunalle, vailla tunteita, tietoisena vapaamatkustajan roolista. Mitä tässä järvessä minun shampooni enää haittaisi.
Aivan ihana kirjoitus Outsa! Savusaunan mahtava tunnelma tulee NIIN hyvin esille kirjoituksessa, ja myös se mikä saastuttava p…..tehdas on liian lähellä tätä maailman parasta paikkaa…
Kylmiä väreitä…Mainio kirjoitus!
Sattuvasti sanottua… Voi Perä minkä teit
Hyvä, hyvä!
Sattuipa tässä yksi päivä käteen mökin jätenvedenkäsittelypaperit ja melkein alkoi huvittamaan.
Pitäisikö hakea erikoislupaa, kun sattui kantovesi lipsahtamaan väärään paikkaan?